Leo Riuttu
Leo Aukusti Riuttu (5. kesäkuuta 1913 Tampere – 4. elokuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Riuttu esiintyi yli neljän vuosikymmenen ajan Tampereen ja Helsingin teattereissa sekä 1946–1966 kaikkiaan noin 50 elokuvassa. Lisäksi Riuttu esiintyi monissa radio- ja televisiotuotannoissa. Hänen eräs tunnettu filmiroolinsa oli alituiseen hihittelevä sotamies Vanhala elokuvassa Tuntematon sotilas (1955). Riutun näyttämöura alkoi 1930-luvulla Tampereella, ja 1936 hänet kiinnitettiin ammattinäyttelijäksi Tampereen Teatteriin, josta siirtyi 1941 Tampereen Työväen Teatteriin, jossa Riuttu työskenteli vuoteen 1949 saakka. 1949 Riuttu siirtyi Suomen Kansallisteatteriin, jossa hän teki monia näyttämöosia eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1980 saakka. Riutun muistettavimpiin teatterirooleihin kuului näytelmän Rikos ja rangaistus Marmeladov ja Särkelä itte Heroja. Riutun ensimmäinen elokuvarooli oli kirjailijan ystävä E. A. Forsell elokuvassa Minä elän (1946), ja tämän jälkeen Riuttu tulkitsi Eino Leinoa toisessa taiteilijaelämänkertaelokuvassa Ruusu ja kulkuri (1948). Riutun varsinainen läpimurtorooli valkokankaalla oli Väiski komediassa Professori Masa (1950). 1950-luvulta lähtien Riuttu nähtiin parin vuosikymmenen ajan lukuisissa kepeissä komediarooleissa Matti Kassilan, Edvin Laineen ja Aarne Tarkaksen elokuvissa, kirjailija K. V. Laihosena Kassilan elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960). Riutun viimeinen elokuvaesiintyminen oli Affun osa Tarkaksen komediassa Johan nyt on markkinat (1966), mutta Riuttu nähtiin tämän jälkeen vielä useissa televisiotuotannoissa, viimeiseksi Rudolf Holstin roolissa televisiosarjassa Sodan ja rauhan miehet (1978). Riuttu julkaisi vuonna 1973 kaskukokoelman ”Teatteriväen makeimmat naurut”. Riuttu palkittiin Pro Finlandialla 1964.
- Otsikko: Leo Riuttu
- Suosio: 0.997
- Tunnettu: Acting
- Syntymäpäivä: 1913-06-05
- Syntymäpaikka: Tampere, Finland
- Kotisivu:
- Tunnetaan myös:
